Muoveja jaotellaan useilla eri tavoin: kemiallisen alkuperänsä mukaisesti epäorgaanisiin ja orgaanisiin muoveihin, muovattavuutensa perusteella kerta- ja kestomuoveihin sekä markkinoinnin, hinnan ja suorituskyvyn perusteella teknisiin muoveihin, erikoismuoveihin ja valtamuoveihin. Lisäksi muoveja jaotellaan käyttökohteittensa mukaisesti, esimerkiksi optisiin muoveihin, joiden käyttökohteet liittyvät useasti visuaalisuuteen ja optisiin ominaisuuksiin.

Kertamuovit valmistetaan tyypillisesti nestemäisestä lineaaripolymeeristä eli perushartsista, joka kovetetaan kovetinaineilla. Kovettumisen jälkeen kertamuoveja ei voida jälkikäteen muovailla, vaan lämmitettäessä riittävästi kertamuovien polymeeriverkot hajoavat ja rikkoutuvat. Esimerkiksi lujitemuovit / komposiitit valmistetaan yhdistämällä kertamuovi ja esim. lasikuitu (harso/matto) lujaksi kappaleeksi, joka on kevyt, mutta mekaanisesti erittäin luja.

Kestomuovit muodostuvat polymeeriketjuista, jotka sitoutuvat toisiinsa heikoilla sidoksilla. Kun kestomuoveja lämmitetään pääsevät polymeeriketjut liikkumaan toistensa lomitse. Tämä ominaisuus mahdollistaa kestomuovien uudelleenmuotoilun yhä uudelleen ja uudelleen. Kestomuovilla ei lähtökohtaisesti ole tarkkaa sulamispistettä, vaan se pehmenee vähitellen lämpötilan kohotessa.

Kestomuovit jaetaan edelleen kahteen päätyyppiin molekyylirakenteensa mukaan: amorfiset ja osakiteiset muovit (amorfiset voivat olla kirkkaita/läpinäkyviä, osakiteiset eivät)

Amorfiset kestomuovit

Amorfisten muovien sisäinen rakenne on järjestäytymätön eli polymeerin molekyyliketjut ovat sotkeentuneet toisiinsa ilman järjestystä. Amorfisen muovin jäähtyessä sulatilasta kiinteäksi järjestäytymätön sisäinen rakenne säilyy. Amorfisella muovilla ei ole sulamispistettä, mutta lasisiirtymälämpötila T_g on erittäin tärkeä. T_g:n alapuolella, lasitilassa, molekyyliketjujen liike on estynyt ja amorfinen muovi on lasitilassa jäykkä, kova ja usein hauras. T_g:n yläpuolella, kumitilassa, molekyyliketjut pääsevät liikkumaan ja polymeeri on pehmeä. Amorfisen muovin järjestäytymättömästä sisäisestä rakenteesta seuraa, että amorfiset muovit käyttäytyvät eri tavalla kuin osakiteiset. Amorfiselle muoville on tyypillistä verrattuna osakiteiseen muoviin:

• Läpinäkyvyys (homopolymeerit aina)
• Pienempi lämpölaajeneminen
• Parempi mittatarkkuus ja -pysyvyys
• Huonompi dynaaminen kuormitettavuus ja kulumisenkesto
• Huonompi kemikaalien kestävyys
• Huonommat liukuominaisuudet
• Jännityssäröilyherkkyys

Osakiteiset kestomuovit

Osakiteiset muovit ovat sulatilassa (lämpötila sulamispisteen yläpuolella) amorfisessa tilassa eli sisäinen rakenne järjestäytymätön, mutta kun lämpötila laskee alle sulamispisteen, alkaa kiteytymisprosessi, jossa osa rakenteesta kiteytyy eli molekyyliketjut laskostuvat tiiviiksi rakenteeksi. Kiteisyysaste kertoo, kuinka monta prosenttia sisäisestä rakenteesta on kiteytynyt lopun jäädessä amorfiseksi. Osakiteisen muovin käyttölämpötila-alue ulottuu T_g:n yläpuolelle. Lämpötilan noustessa yli T_g:n sen jäykkyys laskee ja sitkeys kasvaa sitä vähemmän mitä korkeampi kiteisyysaste.

Osakiteisellä muovilla on amorfiseen muoviin verrattuna yleisesti:

• paremmat liukuominaisuudet
• parempi kulumiskestävyys
• suurempi lämpölaajeneminen
• huonompi mittatarkkuus ja -pysyvyys
• parempi mekaaninen vaimennus
• parempi kemikaalien kesto
• parempi lämmönkestävyys